keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kouluasioita

Miten yksi pikku asia voi piristää päivää? Tänää ilahduin tosi paljon, kun sain tietää mun uskonnonkokeen numeron ;)
Kuten kuvasta näkee niin 9+ sieltä tuli. Opettaja oli aluksi katsonut väärästä taulukosta nuo numerot, siksi tuossa on sotkettu 10-. Olisi kyllä ollut tuo 10- aika kiva, olisi ollut paras ylä-asteen numero. Mutta kyllä tuo 9+ on mielestäni tosi hyvä.

Äikänesitelmästä tuli saatua 8+, tyytyväinen olen. Vaikkakin jännitti se esityksen pitäminen. Ja äikänkirjoitelmatkin saatiin vähän aikaa sitten.
8½, nyt tuntuu, että koulussa menee hyvin. Ainakin uskonnon ja äikän kanssa. Kun opettaja luki meille noita äikänkirjoitelmia, niin saatiin samalla piirtää. Ja mitäköhän minä piirsin.
Nomin todella hienot töherrykset.

Huomenna olisi luvassa musiikinkoe, pitäisi varmaan siihen lukea. Aiheena on Kevyt Musiikki Suomi. Onneksi kirjoitettiin viime musiikintunnilla muistiinpanoja, ainakin pystyy lukemaan. Kokeessa on kuulemma tehtävänä kirjoittaa esse pitämästään musiikinesitelmästä. Enhän minä siitä mitään muista, no onneksi on netti, mistä löytyy tietoa. Ja mikä olisi paras tapa lukea kokeeseen? Tietysti siinä samalla voi syödä suklaata.
Ehkä hieman pilalle mennyt kuva. Jotenkin kameran salamasta heijastui kameran pinkki väri. Mutta ei nyt muuta tällä kertaa :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

:))))

Tänää oli viissii ihanin enkuntunti ikinä! Ei tarttettu mitää kirjoi, eikä tehty mitää enkkuu littyvää. Täytettii joku ihmeen terveyskysely, ja siihen meni koko tunti. Siinä jutussa oli jotaa 105 kysymystä jos oikee muistan? Ja liikunnassa alkoi uinnit, taas yksi liikunta muoto mistä en koulussa pidä. Mutta en onneksi uinut, vaan lähdin lenkille :) Ens kerralla sitten, silloin pitäis olla jotaa pelejä vaan. Muuten koulussa oli ihan normaali päivä, ainakin mun mielestä. Tänää kaupas käydes ostin huomiseks kouluu eväitä, kun luulen, että kuvistunnin välkkä vietetään sisällä. Päärynäpilttiä nam! Kunhan en vaa unohda sitä kotiin. Huomenna olisi sitten äikänesitelmän pitäminen, sitä on pikkasen siirrelty. Panikoin tietty huomeen ihan kauheesti, no se on huomisen murhe. Huomenna olisi myös uskonnonkoe, pitäis varmaan kertailla. No loppu ilta menee sit lukiessa ja pitäis viimeistellä yks piirustus.

Ja muuten tuli sunnuntaina valvottua, pitempään ku yleensä. Yle Teemalta sattui tulemaan One Directionin keikka, ja sehän oli pakko katsoa. Ihme, että maanantaina ei väsyttänyt hirveän paljon. Mutta minä taidan nyt tarttua tuohon uskonnonkirjaan, ja yrittää saada jotain päähän. Onneksi kirjaa saa käyttää kokeessa

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kirja- ja elokuva-arvostelu.

Eli päätin nyt tehdä vihdoinkin Nälkäpelin ensimmäisestä osasta kirja-arvostelun. Ja laitan nyt samaan postaukseen myös arvion elokuvasta, kun sen vähän aikaa sitten ostin. (Sisältää juonipaljastuksia)

Pohjois-Amerikan raunioista on syntynyt Panemin valtakunta, jossa on 13 vyöhykettä joita johtaa pääkaupunki Capitol. Vyöhykkeet nousevat kapinaan Capitolia vastaan. Capitol kuitenkin voitti ja 13 vyöhyke tuhottiin ja jäljelle jäi 12 vyöhykettä. Muistutukseksi synkistä ajoista ja siitä kuka kapinan voitti Capitol järjesti Nälkäpelin. Jokaisen vyöhykkeen on joka vuosi äänestettävä yksi tyttö ja poika Nälkäpeliin, joka on Capitolissa seurattu kilpailu ja tosi-tv ohjelma. Nälkäpeliin joutuvia kutsutaan tribuuteiksi. Nälkäpeli areenana voi olla mikä paikka tahansa, paahtavasta autiomaasta hyiseen erämaahan. Nälkäpelin säännöt ovat yksinkertaiset, viimeinen hengissä säilynyt on voittaja. Ja hän saa palata kotivyöhykkeelleen, jonne Capitol lähettää lahjoja ja elintarvikkeita.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Katniss Everdeen. Katniss elää vyöhykkeellä 12, äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Katnissin isä kuoli kaivosonnettomuudessa vuosia sitten. Katniss käy metsässä metsästämässä ystävänsä Galen kanssa, metsästäminen on luvatonta vyöhykkeillä. Katniss on taitava jousipyssyn käyttäjä. Kun Katnissin 12-vuotias pikkusisko Prim äänestetään Nälkäpeliin, hän ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi siskonsa tilalle pelastaakseen tämän. Toinen 12 vyöhykkeen tribuutti on Peeta, joka pelasti Katnissin hengen aiemmin. Katniss ja Peeta lähetetään Capitoliin valmistautumaan Nälkäpeliä varten. Siellä he harjoittelevat aseiden käyttöä, heillä on myös haastatteluja ennen Nälkäpelin alkua. Päivät kuluvat ja pian on tullut aika aloittaa Nälkäpeli ja tribuutit lähetetään areenalle taistelemaan hengestään.

Itse voin sanoa, että pidin kirjasta todella paljon. Kun luin Nälkäpeliä itsestäni tuntui, että en voi lopettaa lukemista, koska halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin siitä, että kirja oli kuvattu Katnissin näkökulmasta. En voi sano, että inhoaisin ketään kirjan henkilöistä, jokainen henkilö oli loistava. Yksi asia josta en ihan pitänyt oli yhden henkilön kuolema, vaikka se olikin odotettavissa. En vain olisi halunnut, että Rue kuolee, olisi hän sentää saanut kuolla joillain muulla tavalla, kuin saamalla keihään vatsaansa. No onneksi Katniss oli paikalla, kun Rue kuoli se teki kohtauksesta niin koskettavan. Loppuratkaisu oli sellainen jota en ihan heti odottanut. Luulin aluksi, että vain Katniss selviäisi hengissä, mutta olihan se hyvä, että Peetakin pelastui.

Elokuvasta voin sanoa sen, että olihan se ihan hyvä, mutta asiat tapahtuivat liian nopeasti. Jotkin kohtaukset olisivat saaneet kestää hiukan pidempään. Näyttelijät oli valittu mielestäni hyvin. Mutta olen sitä mieltä, että kirja oli parempi, kuin elokuva.

Kirjalle annan arvosanaksi 9+ siksi, koska kirja oli mielestäni loistava ja juoni oli hyvin keksitty. Elokuva saa arvosanaksi 8. Pidin paljon kirjan sekä elokuvan väkivaltaisuudesta ja kauheudesta, no sellainen Nälkäpeli on.

Itse odotan jo innolla sitä, kun Vihanliekistä ilmestyy elokuva. Sekin on sitten pakko nähdä ja ostaa. Kun minulla on aikaa voin tehdä teille Vihanliekin kirjasta arvostelun, koska sekin on jo luettu samoin Matkijanärhi. (toivottavasti tajusitte jotain arvostelusta)




keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Äikänesitelmän tekoa.

Heips! Lauataina oli sitten uurnanlasku, nyt ovat nuo onneksi takana. Hautapaikka on mielestäni hyvässä paikassa, se on helppo löytää. Hauta oli todella hieno, kun kukat oli laitettu ja ostettiin myös lyhtykin. Sain kantaa myös uurnaa ja voin sanoa, että en olisi uskonut, että se uurna oli niin painava. Laitoin myös lapiollisen hiekkaa, kun hautasimme uurnan. Voisin laitta tähän tekstin, joka oli meidän kukkien mukana. " Päivänä kauniina keväisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat." Kuvia en laita, koska niitä on niin hirveästi. Aateltiin, että teetetään mun puhelimen kuvista valokuvat, koska ne onnistu parhaiten. Siksi puhelinkuvat, koska unohdin kameranlaturin kotiin ja kameran akku loppui.

Koulussa mennyt taas kerran ihan normaalisti. Eilen oli lihaskuntotesti, jee sain siitä 8, paras tähän mennessä. Eilen kirjotettiin myös englannintunnilla ainetta kotikaupungista ja kaiken lisäksi englanniksi, no ei yllätys, kun enkuntunnilla ollaan. Mutta oikeesti en keksiny kunnolla mitä kirjoittaa, tämä on niin pieni paikka. Kirjottelin vaan mitä täällä on, kun en muuta keksinyt. Tuossa aineessa piti olla 80-100 sanaa, aika vaikeeta, kun en ole mestari enkussa. Ja tänään oli koulussa 8. luokkien päässälaskukoe, saatiin tietää jo tulokset. 4/30 wuhuu, en ainakaan pääse kouvolaan, koulujen väliseen kisaan. Ihan hyvä vain en sinne olisi halunnutkaan. Mutta en kuitenkaan ollut luokkamme huonoin.

Kotona olen nyt alkanut kirjoittamaan äikänesitelmää, sain aiheen valittua (niitä alkoi olemaan jo liikaa) Eli päätin pitää esitelmän Yoshihiro Takahashista, kenestä muustakaan ;) Ainakin on helppo aihe, kaiken voisi vetää vain päästä. Ajattelin, että vien kouluun yhden mangan ja nimikirjoituksen nähtäväksi. Ja jos raaskin niin laitan pinssin paitaan, mutta en tiedä, kun se pinssi maksoi, kuitenki 7€. Ja sitten näytän koneelta videon Takahashin suomen-vierailusta.

Oho tulipas tästä pitkä, no se ei haittaa yhtään :) Mutta ei nyt kuitenkaan muuta. Heips!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tervehdys taas

Hui kauhistus, en oo näköjää kirjotellu tänne melkee kahtee viikkoo, no nyt siihen tulee korjaus. Tässä aikana ei oo omasta mielestä tapahtunut nii paljoo asioita. Tuntuu, että oon ollut suurimman osan ajasta Helsingissä sukulaisten luona, ja niin taitaa ollakkin. Viime torstaina en ollut koulussa, koska olin siunaustilaisuudessa. Ja tuli siinä samassa tilaisuudessa nähtyä paljon sukulaisia. Ja lauantaina olisi sitten uurnanlasku, sitten se on ohi, sen jälkeen käydään varmaan hautausmaalla enemmän ku ennen. Koulussa mennyt aika samaan rataan, tänää tein koulussa ruotsin verbitestin tai jokun sen tapasen, kun en ollut torstaina koulussa. Matikantunnilla saatiin tietää kokeiden numerot, ei mennyt ihan nappiin. Sain ainakin tavoitteen täytettyä ja pääsin läpi, mutta numerossa ei ole kehumista 5 puol. Seuraavaan kokeeseen pakko panostaa, että saisin numeron nousemaan. Liikkatunnilla pelattiin koripalloa ja voin sanoa, että ennen koripallo oli ihan kivaa, mutta ei nykyään. Sain koripallon suoraan naamaan tunnilla, teki aika kipeää en suosittele kokeilemaan. Ja koripallothan eivät tunnetusti ole niitä maailman pehmeimpiä palloja. Muuten päivä meni ihan hyvin, eikä mitään erikoista tapahtunut muistaakseni.
Kuva vähän epäonnistui, koska unohdin ottaa salaman pois. Mutta pakko kuitenkin laittaa.

Muuta ei olekkaan tullut kuvailtua. Mutta taidan nyt jättää tämän postauksen tähän ja mennä lukemaa. Tiedetään olen lukutoukka ;)