My little angel

Tulenkin nyt kirjoittelemaan tänne hieman surulisesta asiasta, nimittäin viikko sitten jouduin sanomaan hyvästit rakkaalle pikku Chocolleni. Tyttönen nukkui pois vähän päälle 2v 3kk iässä, mikä onkin hyvin kunnioitettava ikä. Oli suoraansanoen pienoinen järkytys tulla koulusta kotiin ja huomata, että nyt ei ole Chocolla kaikki hyvin. Tyttönen hengitti hyvin raskaasti ja siinä hetken silittelin, kunnes tuo nukahti sitten ikiuneen. Vaikkakin oli raskasta nähdä rakkaan pikkuisen nukkuvan pois, niin olen onnellinen, että sain olla viimeiset hetket Chocon lähellä. Ei pikkuisen tarvinnut olla viimeisiä hetkiään yksinään. Vaikkakin tiesin pikkuisen olevan jo vanha ja tämän päivän koittavan vielä, niin toivon silti, ettei tämä päivä olisi tullut vielä. Vaikka ikävä onkin hyvin suuri, niin lohduttaa tietää, ettei Chocon tarvitse enään kärsiä kivuista. Aina on onneksi yhteiset muistot, joita voi muistella ihan milloin vain. Chocon kanssa ehdittiin kokea niin paljon yhdessä, joten muistoja onkin kiitettävästi kertynyt. Pikku karvapallero oli vain jotakin aivan ainutlaatuista, en osaa kunnolla sanoilla edes kuvat tuon mahtavuutta. Enkä kyllä suurta ikäväänikään osaa sanoksi pukea. Siispä tein rakkaalle Chocolle muistovideon, se kertokoon, kuinka paljon tuosta välitin ja kaipaan luokseni takaisin.